Costa Ricasta Panamaan

Pienen tauon jalkeen annamme taas reissustamme lisainfoa, kun vihdoin paasimme internetin ihmeelliseen maailmaan.

Matkamme on edennyt nyt Panamaan, Tyynellemerelle surffaajien paratiisirannalle. Costa Rican sateinen saa sai meidat tekemaan pikaisia paatoksia. La Fortunasta (koskenlaskupaikka) lahdimme kohti Karibianmeren rantaa aurinkoista saata hakemaan, mutta turhaan. Cahuita naytti vehrealta, suloiselta pikkukylalta vesisateen keskella. Lahjaksi saamani sateenvarjo oli siis kovassa kaytossa. Olisimme viihtyneet Karibianmeren rannoilla kylla pitempaankin mikali saaolosuhteet olisivat olleet paremmat. No eipa tarvinnut aurinkorasvoja levitella ;). Tarkistimme saaennusteet ( viikko lisaa vesipisaroita) ja het' valittomasti paatimme laittaa nokat kohti Tyyntamerta, jossa sade on harvinaista herkkua. Tyynenmeren rannalla voimme nyt iloisina todeta et saimme kauan kaivatun auringon taivaalle paistamaan ja aurinkovoiteille jalleen kayttoa.

Bussimatkustaminen on osoittautunut erittain helpoksi ja nopeaksi tavaksi matkustaa, lieko tuuria? Heti bussiasemalle saavuttua on joku jo vastassa ja neuvomassa tieta. Olemme aina joutuneet/paasseet 50-60 vuotiaitten herrasmiesten suojeltaviksi. He ovat vieneet perille asti ja huolehtineet etta varmasti on hostelli ym. Olemme heidan mielesta niin lapsen nakoisia, ettemme voi parjata keskenaan.

Maailma on kylla pieni, taytynee todeta myos taalla puolen palloa. Olemme tormanneet taalla sattumalta samoihin kulkijoihin useaan otteeseen aivan mitattomissa pikkupaikoissa. Viiden tunnin bussimatkalla Karibianrannalta Tyynellemerelle opiskelimme espanjaa paikallisten kanssamatkustajien kanssa. Ja kas kummaa, pari paivaa myohemmin tormasimme yhteen niista matkalla kohti uutta maaranpaata.

Karibianrannalla tulimme ensin Davidiin, jossa aurinko pakahdutti meidan aivosolumme, niin ettemme tajunneet nostaa kateista rahaa. Suuntasimme siis oikotieta valloittamaan pienta saarta nimelta Boca Brava. Saarella tajusimme et lahin pankkiautomaatti on parin tunnin paassa ja missaan ei kay pankkikortti. Jouduimme pitamaan reissumme ensimmaisen budjettiriihen, joka ei osottautunut kovinkaan plussalle jaavan pakollisten kulujen jalkeen. Yovyimme halvimmalla mahdollisimmalla tavalla, teltassa. Kaksi telttayota pienessa kupoliteltassa riitti meille. Paivan vietimme saaren beachilla ja nautimme luonnonrauhasta. Budjettimme ei sallinut kuitenkaan minkaanlaista aktiviteettia; venereissua, snorklausta, joten lahdimme jatkamaan matkaa eteenpain surffirannoille.

Matkalla Santa Catalinaan tormasimme Boca Bravassa samassa paikassa olleeseen saksalaispariskuntaan, joka yhtyi meidan seuraan. Pariskunnasta tuli meille laheisia ystavia. Vietimme oikein rattoisaa ja naururikasta aikaa heidan kanssaan. Taalla olemme olleet oikein sosiaalisia. Iltaisin olemme olleet syomassa hostellin vaen kanssa. Paivalla olemme puolestaan kuluttaneet aikaa paikallisen kansan parissa. Ensimmaisena paivana saimme osallistua lentopallopeleihin. Katselimme ensin sivusta paikallisten pelia, kunnes yksi mies tuli kysymaan meita mukaan. Eilen puolestaan pelattiin rannalla jalkapalloa paikallisten kanssa. Hullua hommaa +35 asteen kelilla.

Huomenna meita odottaa surffitunti. Olisihan se nolo olla surffaamatta taalla surffiparatiisissa. Ja viela kun hostellimmekin on nimeltaan SurfParadise. Eilen vuokrasimme bodysurffilaudan ja leikimme aallon harjoilla silla. Bodysurffaus osottautui ainakin hauskaksi ja luultavasti paljon helpommaksi kuin normisurffaus.

Sunnuntain kuluksi teimme retken Sonaan, lahimpaan kaupunkiin kahden tunnin paahan. Retken tarkoituksena: nostaa kateista rahaa, loytaa uusi pallopumppu, ostaa uimapatja, ostaa Marikalle laukku, paasta internettiin. Uimapatjaa ja Marikan laukkua ei viela ole loytynyt, muuten retken tavotteet on saavutettu.