El Salvadorista paatimme pitkien houkuttelupuheiden jalkeen matkata meren yli veneella suoraan Nicaraguan puolelle. Different adventure! Totta tosiaan. Talla tavoin skippasimme valista Hondurasin rajojen ylitykset ja 12 tunnin bussimatkan. Hinta oli suolainen ja verotti ennestaankin vahaisia matkavaroja roimasti, mutta ajattelimme matkan olevan kuitenkin sen rahan arvoinen. Mikaan ei kuitenkaan ollut niin kuin meille oli luvattu. Satamassa jouduimme odottamaan helteessa puoltoista tuntia veneen lahtoa. Vene oli pikkuruinen kalastajavene, jossa oli meidan neljan turistin lisaksi muutama paikallinen ja paljon tavaraa. Aurinko porotti taivaalta tulikuumasti. Me holmot ei tajuttu laittaa aurinkorasvaa ollenkaan tai kayttaa paahinetta, vaikka tiedettiin kylla viettavamme seuraavat 2,5 tuntia veneessa. Eras paikallinen rouva ystavallisesti vahan aikaa lainasi sateenvarjoaan kolmelle raukalle valkoihoiselle ja eras herra tarjosi vetta. Hienot maisemat jai meilta nakematta, silla nukuimme autuaasti koko matkan levittaytyneena veneen kapealle penkille. Meidan kanssamme matkustava neljas turisti, amerikkalainen Damien, oli kateellisena vieresta kattonu meidan loputonta unentarvetta.
Satama, johon Nicaraguassa saavuttiin, oli erittain pieni. Jos sellaista satamaksi voi edes kutsua. Yksi laituri ja hiekkarantaa. Rajanylityspaikka ei varmaan mikaan kaikkein kaytetyin ole. Passivirkailijalla meni yli puoli tuntia tayttaa tarvittavat laput ja peria maksut meilta neljalta. Siihen mennessa kun paastiin varsinaiseen kylaan, josta bussit lahtee, paikalliset naiset ystavallisesti ilmoittivat, etta niita ei enaa mene. Kolmelta meni viimeinen. Myohastyimme viisi minuuttia. Ei auttanu ku jaada tahan kylapahaseen, josta onneksi kuitenkin loytyi hostelli.
Seuraavaksi suuntasimme kohti hiekkarantoja. Tarkoituksena viettaa toiseksi viimeinen viikko ihanasti rannalla loikoillen, surffaten, uiden ja ehka jopa biitsia pelaten. Odotukset oli liian korkealla. Rantaa oli kylla kilometreittain, mutta aallot oli niin suuria ja virtaukset niin voimakkaita, ettei veteen uskaltanut menna uimaan. Ensimmaisena paivana kaytiin, mutta toisena ei pystynyt. Eras mies meni, mutta aalto paiskasi hanet niin voimakkaasti vasten rantaa, etta ilmat lahti pihalle. Tasta saikahtaneena ei edes mietitty uimista enaa. Kylapahanen oli jotenkin surullinen. Rantatie taynna hotelleja, mutta ei ihmisia. Koko paikka vaikutti niin kuolleelta.
Taman jalkeen olemme kuluttaneet aikaa Leonissa, pienessa sopossa kaupungissa, seka Laguna de Apoyo:lla, jossa on koko Nicaraguan kirkkaimmat vedet. Siella kelpasi muutaman paivan lillutella uimapatjan paalla. Tuli ihan mieleen Helsingin kesat ja Sorvalampi. Joka yo ukkosti. Taalla ukkoset tuntuu olevan vahan pidempia ja rajumpia. Eraana yona ukkonen kesti vahintaan kolme tuntia putkeen. Meista jokainen herasi yolla hirveaan pamaukseen, joka kuului salamasta. Vahan aikaa hirvitti, mutta kohta uni voitti taas. Sadekausi taalla on selvasti alkanut. Joka paiva sataa jonkin verran vetta, mutta ei onneksi kokoaikaa.
Nyt ollaan taas Granadassa, josta alotettiin. Tuntuu hassulta ajatella, etta taalla sita kolme kuukautta sitten oltiin. Valkoisena kuin lakanat ihmetellen kaikkea. Paikka naytti vahan likaiselta ja oli niin kuuma. Nyt me ollaan jo sen verran saatu varia pintaan, etta ei erotuta perusmassasta. Ja tama paikka nayttaa meidan mielesta siistilta, kauniilta ja sopolta. Vertailukohdat ilmeisesti vahan vaihtunu?
Eilen kavimme kauan haaveilemallamme Canopy-reissulla. Sademetsassa liidettiin pitkin vaijereita Tarzanin lailla. Superwoman, Tarzan, paa alaspain, spinning... liitelyasennot oli mita kummallisempia. Voitte kuvitella, etta hauskaa meilla oli! Maisemat oli erittain hienot. Puisto on ihan Mombacho-tulivuoren kupeessa. Illalla kaytiin kylassa suomalaisen tyton luona, joka asuu taalla Granadassa. Tehtiin yhdessa illallista. Oli oikein piristavaa jutella suomeksi myos muidenki kanssa kuin rakkaiden reissukavereiden. Alkaa tassa jo kaipaan vahan muutakin seuraa, pikkuhiljaa.
Reissun aikana reissukirjaamme on kertynyt monenlaisia juttuja. Osa niista jutuista on jo julkaistu tassa blogissa, mutta paljon jaa viela kertomatta. Sielta loytyy myos muutamia listoja. Julkaisen tassa niista muutaman:
MENETETTY OMAISUUS
- Marikan pyyhe
- Kakun keltainen mekko
- reppu
- hame
- keskenoleva kirja
- Marikan kannykka/kamera
- Kakun ipod
- hiusharja
- pompulat
- kynsileikkurit
- sukkia
- pinsetit
- shampoo
- sheiveri
- mummonpinneja
- kyna
- Marikan Visa Electron
- Tellen lenkkarit
- 2 kpl uimapatjoja
- saippua
¿Mista tunnet sa FINLANDIAN?
Eli mita muukalaiset maastamme tietavat
- Finlandia-vodka
- sauna
- tuhannet jarvet
- Nokia
- Suunto
- lihahyytelo (!)
- joulupukki
- kylmyys
- revontulet
- kaamos
- yoton yo
- Helsinki
- Kemppi (?¿)
- Vammala
- Turku
- outo kieli
- pitkat sanat
- kuulostaa japanilta
- erittain vaikea oppia
- ujot ja sulkeutuneet miehet (erit. Ita-Suomi)
- ei halailua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti