Olemme joutuneet tassa vaiheessa jo muistamaan, etta reissuelama ei sittenkaan ole aina niin ihanaa. Nicaragua on I-H-A-N-A maa, mutta viimeinen paiva San Carlosin kaupungissa sai JOPA meidat irvistelemaan.
Ensinnakin lahdimme kovasti pitamastamme Isla de Ometepen saaresta maanantai-iltana yolautalla mantereen puolelle. Lauttamatka oli mielenkiintoinen. Kaikki turistit ahdettiin toiseen kerrokseen "ensimmaiseen luokkaan", jossa oli pitkia penkkeja (vahan niinku kirkossa, paitsi ohuilla pehmusteilla). Lautta lahti satamasta klo 8 illalla ja matkan oli maara kestaa 10h. Siina istuimme ja ihmettelimme, etta miten tassa nyt yonsa nukkuisi. Yhteentoista asti yritimme nuokkua jotenkin rinkkoihin nojaten. Jalat puuduksissa, hantaluu kivistaen tai selka mutkalla. Sitten saimme kuningasidean ja laitoimme kaksi rinkkaa lattialle penkkien valiin. Mina menin rinkkojen paalle nukkumaan, Marika ja Telle mahtuivat sen jalkeen penkille makaamaan. Ei sen jalkeen naita kolmea reissulaista enaa arsyttaneet puutuneet tai kivistavat paikat. Onneksi meita on kaikkia siunattu uskomattoman hyvilla unenlahjoilla. Aamulla klo 7 havahduin siihen, etta oli valoisaa ja ihmiset alkoivat liikuskella. Saavuimme San Carlosiin.
Loysimme uskomattoman halvan hostellin, alle 4 dollaria per tytto. Olimme riemuissamme vahan aikaa, mutta.. Paivan edetessa kierrellessamme kojuja, hoidellessamme asioita ja kiukutellessamme vasymyksesta jokaisen fiilis laski. Vetta satoi koko paivan, valilla kaatamalla, valilla tihuuttaen. Aurinko tuskin nayttytyi koko paivana. Illalla paivan taisteluista vasyneina palasimme uskomattoman halpaan hostelliimme. Vessa ei vetanyt koko aikana, vesihanat suljettiin jo klo 9 aamulla. Suihku olisi ollut illalla tarpeen. Olivathan samat sukat olleet jalassani jo n. 48 tunnin ajan.
Loysimme huoneestamme 4cmx2cmx1cm torakansukuisen otuksen. Huoneesta kuului varmaan uskomaton mekkala kaikkien istuessa sangylla jalat ylhaalla niin, ettei vahingossakaan jalat hipaisisi lattiaa. Urhea sankarimme Marika liiskasi olion omalla lenkkarillaan lattiaan (oli itse jattanyt lattialle mandariininkuoret, joissa olio viihtyi). Homeiset patjat eivat houkutelleen nukkumaan ja yoelainten aanet jollain tavoin kuvottivat meita kaikkia. Taiteilijamme intoutui ihan runoilemaan reissukirjaamme tuskan pakottamana:
Oi Nahkuri,
sun orsies suloista natinaa
sun pakastimes hurinaa
(ei gekon mekkalaa)
Ei homeen lemua
ei kattoa vuotavaa
-elama yhta kemua!
Miks' ollenkaan me lahdimme
sut vierahille jatimme?
Kun merta edemmas lahtee kalaan
voi joutua paikkaan ka-talaan.
otokoidin kohdistuvaa inhoa uhkuen, Marika
Otokoiden tappolista perustettu. Talla hetkella siina on vasta kolme tapahtumaa (onneksi). Senttia pienempia otuksia emme vaivaudu edes listimaan.
Nyt olemme pelastautuneet Costa Ricaan turvalliseen ja ihanan siistiin hostelliin. Kuulette siita kylla viela.
Ou-boy, sain kuulla blogistanne vasta tänään. Minä olisin kuollut kauhusta, en voi sietää koppakuoriaisia ja ötököitä - minusta ei olisi ollut tuohon!!! Tellele ja teille kaikille paljon onnea valmistumisen johdosta ja turvallista matkaa!!!! t taina-tätönen
VastaaPoista