Panama City

ENSIMMAINEN LUKU 

jossa jahdataan suolaisia aaltoja ja matkustetaan Panama Cityyn

Aurinko heijastui surffiopettajan kauhun laajentamista silmista. Telle, joka juuri asken oli kiitanyt aalloilla kuin vetta vaan, pyrki nyt rantaan olkapaa roikkuen epaluonnollisessa asennossa. Aallot loivat hurjina, eika surffiopas tiennyt, mita tehda. "Ei hataa, han on laakari", lausuimme huojentavat sanat. Eipa aaltoakaan, kun eraissa muissakin tilanteissa pois paikoiltaan nahty olkapaa loksahti kohdilleen. Surffauksesta Tellen on kuitenkaan enaa turha haaveilla talla reissulla. Mika harmi. Onneksi asia kuitenkin hoitui nopeasti, silla minun ja Kakun jasenten-paikoilleen-kiskomistaidoissa on harjaantumisen varaa. 

Muutoin surffausharjoitukset sujuivat iloisissa merkeissa. Oppaan avulla paasimme liukumaan aalloilla kuin konsaan vanhat tekijat. Itsenainen aaltojen kalastelu ja pystyyn pyrkiminen olikin sitten haastavampaa. Hyvin haastavaa. Homma oli kuitenkin hauskaa, ja aloimme ymmartaa aaltojen perassa matkaajia. Tavallista suurempi harjoittelulauta ei mahtunut kainaloon yhta coolisti kuin oikea surffilauta, mutta siita huolimatta tunsimme olomme oikein oivalliseksi kulkiessamme paivan paatteeksi kohti rantaa.

Sattuipa, etta samassa hostellissa majaillut Ernesto oli menossa juuri samana paivana Panama Cityyn kuin me.

"Jos tulette kyytiin, saatte olla paivan oikeita suomalaisia prinsessoja", lupaili Ernesto. Kun kyytimaksu alkoi lahestya useita vaihtoja sisaltavan bussimatkan hintaa, paatimme tarttua tarjoukseen. Myohemmin kuulimme, etta aiheutimme Erneston alkuperaiseen reittisuunnitelmaan noin kuuden tunnin mutkan. 

Aamupalan jalkeen hyppasimme autoon, me, Ernesto ja italialainen Manuel. Matka oli hyvin mielenkiintoinen. Puolessa valissa pysahdyimme tervehtimaan Erneston isaa. Suurimman osan matkasta pidattelin hengitystani, koska Erneston liikennekayttaytyminen oli karmaisevaa. Han paineli milloin mistakin valittamatta kaistoista tai kuolleista kulmista tuon taivaallista. Kun liikenne Panama Citya lahestyttaessa lisaantyi, kyydissa oli hirveaa istua. Ei enaa valiteta olla prinsessoja. 

Saavuimme kuitenkin turvallisesti Panama Cityyn. Valtavia pilvenpiirtajia! Olimme ensimmaisen kerran reissussa varanneet hostellin etukateen. Tai oikeastaan edellisen hostellimme isanta oli soittanut puolestamme eraan tuttavansa hostelliin ja varannut meille huoneen oikein hyvaan hintaan. Olimme haaveilleet hostellissa sijaitsevasta uima-altaasta koko hikisen matkan. Hostellissa ei kuitenkaan ollutkaan tilaa. "Kuulkaahan," ohjeisti italialainen tuttavamme meita. "Teidan pitaa tehda varaukset itse. Teidan maassanne on erilaista kuin minun maassani tai taalla. Jos haluan, etta joku asia hoituu, teen sen itse. Muuten yhtaan mitaan ei tapahdu."  

No, loysimme toisen hostellin, ilman uima-allasta mutta muuten oikein hyvan. 

TOINEN LUKU

jossa tutustutaan Panaman kanavaan ja liftataan

"If you are in Panama and you dont visit canal, you never came to Panama", sanoi Ernesto. Kuuliasesti painelimme seuraavana paivana Panaman kanavalle. Torjuimme kaikki suositukset ottaa taksi, ja etsimme  bussipysakin. Muutaman minuutin kuluttua saimme opastajan, joka hoiteli meidat ensin bussiasemalle ja sitten oikeaan bussiin kohti kanavaa. Tuskin kykenemme yksin mihinkaan, kun tulemme takaisin Suomeen. 

Kanava oli yllattavan mielenkiintoinen! Seurasimme jannityksella, kun valtavat alukset matelivat kanavasta, portteja suljettiin ja avattiin, veden pintaa kanava-altaissa laskettiin ja nostettiin. Kanava on Panamalle hyvin merkityksellinen. Sen ansiosta Panamaan kulkeutuu asioita ympari maailmaa. Kanavamaksujen ansiosta panamalaisilla pitaisi olla paremmat koulutusmahdollsuudet ja terveydenhuolto, kertoi hostellimme isanta. Korruptoitunut hallinto kuitenkin kuulemma ryovaa rahat.  

Kanavalta tullessamme kyllastyimme bussin odotteluun. Useimmat autot suhahtivat ohi Kakun sinnikkaasta peukalosta huolimatta. Vihdoin kuitenkin ystavallinen kuljetusalan yrittaja tarjosi meille kyydin Panama Cityyn. Han tiesi Suomesta Finlandia vodkan, mika taalla tulee aina ennen Nokiaa. Valistimme hanta hiukan lisaa. Liftaus oli oikein miellyttava kokemus. Jatkossakin aiomme harjoittaa sita vain paivasaikaan, joten huoli pois.  

VIIMEINEN LUKU

joka ei oikeastaan sisalla mitaan ihmeellista

Aiomme viettaa ainakin seuraavat kaksi yota taalla Panama Cityssa. On kummallista olla kaupungissa. Taalla on valtaisia tavarataloja, jotka ovat auki ympari vuorokauden. Reissun ensimmaiset MacDonaldsit ja muut pikaruokaketjut loytyivat taalta. Aikeissa on kayda tutkimassa Panaman vanhaa kaupunkia ja kenties tehda paivaretki laheiselle saarelle.

 

Kakkukin erottaa nykyaan toisistaan Che Guevaran ja Bob Marleyn. Ensimmainen liittyy Kuubaan ja vallankumouksellisuuteen ja toinen reggaehin. Molempien kuvia on joka paikassa. Lisaksi Bob Marleyn musiikkiin ei voi olla tormaamatta. Kuten Telle asian ilmaisi: "Oli bussi minkalainen hyvansa, radio toimii aina."